9 KUUKAUTTA MATKAA TAKANA

Siitä on kulunut jo yli 9 kuukautta kun jätimme kodin ja turvallisen Suomen. Ajattelin, että kirjoittaisin paljon enemmän, mutta jostain syystä mieli on tyhjentynyt. Ehkä se onkin ollut koko matkan tarkoitus. Tyhjentää mieli. Koko aikuishistorian aikana olen uuden äärellä. Minulla ei ole ollut kalenterissa yhtään merkintää, ei yhtään sovittua tapaamista, ei yhtään tekemätöntä työtehtävää. Kellonajat ja viikonpäivät ovat merkityksettömiä. On vain aamu kun herätään ja ilta kun mennään nukkumaan. Vapaa-aika ja kaikki aika ollaan vain kolmestaan perheen kanssa. Omaisuus mahtuu yhteen matkalaukkuun. Ikkunana vanhaan elämään on toiminut sosiaalinen elämä, josta seuraan ystävien ja sidosryhmien elämänkulkua ja tapahtumia. Välillä on suunnaton ikävä ja kaipuu sinne missä muutkin ovat ja välillä taas tunnen kiitollisuutta, että olen juuri täällä missä juuri nyt olen. Elämä on ollut hyvin yksinkertaista, vapauttavaa, mutta samalla täysin uutta ja ahdistavaakin.

Matka maailman ympäri kuulostaa suurelta seikkailulta ja sitä se onkin ollut. Mutta seikkailuun kuuluu myös rankkoja hetkiä. Se että elät matkalaukkuelämää 9 kuukautta, matkustaen lähes joka viikko, tietämättä mitä tuleman pitää, vie voimia. Parhaimmillaan edessä on ollut uusi maa aikaeroineen, uusi valuutta, uusi kieli ja uusi kulttuuri viikottain. Kestää aina hetken sopeutua siihen kaikkeen. Olen ottanut paljon kuvia, sillä välillä tuntuu että koetaan niin paljon, että on pakko palata jotenkin hetkiin uudelleen, että sisäistää sen kaiken. 

Matkan ensimmäiset 4 kuukautta mieli vaelteli aina tilaisuuden tullen tulevaisuuteen. Ajatukseen siitä mikä minusta tulee isona. Jotenkin ajattelin, että olen velkaa ympäristölleni, että minusta pitää tulla vielä jotain. En voi jäädä vain tähän, en voi vain nauttia vaan vähintään on luettava paljon, kirjoitettava blogia, nyt on aikaa treenata, voisin laihduttaa, minun tulee palata suomeen muuttuneena ihmisenä, sillä eihän sitä voi kokonaista vuotta olla tekemättä mitään! Mutta kun tajusi päästää irti odotuksista ja oppi elämään hetkessä, niin matka tuntui paremmalta. ”Luota prosessiin” on kuuluisa sanonta Tiimiakatemialta, joka on uuden oppimisen kannalta olennaista. Liika suunnittelu on turhaa, sillä sitä ei voi koskaan tietää mitä tai ketä elämä tuo eteesi. Pidä mieli kirkkaana ja sydän avoimena. Kun oppii pysähtymään ja kuuntelemaan sisintään oppii elämästä paljon. Hengitys kulkee helpommin ja rakkaus kukoistaa.

Onko tämä matka muuttanut minua? Varmasti ei ja varmasti kyllä. Lopullisen vastauksen huomaa vasta matkan jälkeen arjessa, tutussa ympäristössä. Olen edelleen sama ihminen, mutta kenties näkökulmat eri asioihin voivat olla laajemmat, ymmärrys eri kulttuureista syvempi, arvostus elämän perusasioita kohtaan suurempi. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Vaikea sanoa onko perheemme muuttunut, sillä ympäristö on ollut niin erilainen. Ainakin tämä vuosi on vahvistanut meitä. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja varmasti vaikutteita toisistamme on tarttunut puolintoisin. Lähes vuosi yhdessä 24/7 matkustaen on ollut mieletöntä ja hetkittäin myös.. no voitte kuvitella;)

Tyytyväisyys syntyy siitä että tietää mitä haluaa ja tekee asioita niiden eteen. Mutta onnellisuus siitä, että osaa nauttia mitä jo on, sillä elämä on tässä ja nyt.

Suvi Hawaji - Kauai

P.S Matkaa pääset seuraamaan reaaliajassa instagramissa @suviwidgren