KONKURSSI -YKSI TARINA SEN TAKAA


Näistä asioista ei yleensä puhuta, konkurssista, ei ainakaan tällä tavalla. Konkurssi kertoo aina epäonnistumisesta. Se on häpeä sekä sen myöntäminen vaatii rohkeutta. Konkurssi koskettaa aina monia. Ihmisiltä menee työpaikat, toimittajat ja yhteistyökumppanit eivät saa rahojaan toimittamistaan palveluista tai tavaroista. Omistajat menettävät konkurssissa sijoittamansa varat ja yksityishenkilöillä kaatuu suuria summia henkilökohtaisia lainoja niskaan. Tässä on myös paljon työtä takana, se valuu vessanpöntöstä alas. Tämä on minun yksityinen tarinani konkurssista. Se on avoin ja sen kirjoittaminen satutti. Kyse on aina kuitenkin ihmisistä ei vain bisneksestä, vaikka näin sanotaankin. Kirjoitan tämän siksi, että joku muukin voisi oppia tästä jotain.

Painan sähköpostin lähetä-nappulaa. Kello näyttää tasan klo 15.00. On kesäkuu. Katson ulos ja näen taivaalle kertyneet isot mustat pilvet. Kohta varmasti sataa ja kovaa. Suomessa oli historian aurinkoisin ja helteisin toukokuu ja ihmiset ovat toivoneet vettä jo jonkin aikaa. Itse nautin lämmöstä ja auringosta, vaikka se onkin polttanut nurmikot pilalle. Huokaan syvään ja nousen tuolilta täyttämään kahvikupin. Katsahdan mennessäni itseäni peilistä ja näen väsyneen haamun, jolla likainen yöpaita roikkuu päällä ja tukka harottaa joka suuntaan. Olen hankkinut tietoa, kerännyt dokumentteja, selvittänyt asioita, soitellut, jutellut, infonnut ja pohtinut pääni puhki mitä tulee tapahtumaan. Olen juuri lähettänyt yrityksemme EGG International Oy konkurssihakemuksen eteenpäin.

Hyppäsin innoissani uuteen

Tulin yritykseen mukaan vasta vajaa 5 kuukautta sitten. Olin juuri palannut Suomeen vuoden kestävältä maailmanympärysmatkalta ja olin onneni kukkuloilla kotiin paluusta sekä uudesta työstä toimitusjohtajana 4 ravintolaa pyörittävässä yrityksessä. Sijoitin yritykseen myös rahaa. Kaikki näytti ja tuntui niin hyvältä. Muistan elävästi kuinka neuvotteluita minun mukaan tulosta käytiin Skypen välityksellä Eguadorissa ja Hawajilla. Osakas- sekä toimitusjohtaja sopimuksia hiottiin vielä ja kaikki varmistui, kun olimme Yhdysvaltojen San Franciscossa. Silloin oli joulukuun 1.päivä ja kotiin paluuseen oli puolitoista kuukautta.

Odotukset olivat kovat ja olin innoissani. Aloitin työt heti Suomeen paluuni jälkeen ja aloin tajuta jo ensimmäisten päivien aikana, että nyt ei taida kaikki olla niin kuin pitää. Minua perehdytettiin toimitusjohtajaksi, mutta kukaan ei puhunut myynnistä, tavoitteista, katteista, keskiostoksesta, tuloksesta, budjeteista eikä mistään luvuista mitään. Ensimmäisen viikon päätteeksi tajusin, että se johtuu siitä, että niitä lukuja ei ole.


Lainasin kirjastosta ”Toimitusjohtajan 100 ensimmäistä päivää, kuinka otat homman haltuun” -kirjan ja naureskelin kuinka kirja oli kirjoitettu isojen yritysten toimitusjohtajille. Hypätessäsi alle vuoden ikäiseen Start-Up yritykseen, pätivät homman haltuunotossa aivan eri säännöt. Kirjassa painotettiin asioihin rauhassa tutustumista ja sen jälkeen oikean strategian tekemistä ja sitten vasta ryhtymistä toimiin. Tajusin muutamassa päivässä, että nyt ei ole aikaa hukattavaksi päivääkään vaan hommiin oli ryhdyttävä saman tien. 

Puutteet johtamisessa tuli näkyviksi ja todellinen tilannekuva tuli yllätyksenä

Kaikki uudet ihmiset joita tapasin, olivat mustien silmäpussien koristamia, väsyneitä ihmisiä. Kaikki tekivät paljon töitä, mutta tuntui että jokainen teki parhaansa mukaan omilla säännöillä. Ravintoloiden ja yhtiön roolitukset tuntuivat olevan hakoteillä. Minulle esiteltiin 17 eri osakasta, joiden roolitusta minun piti kysyä useaan otteeseen, koska en ihan ymmärtänyt mitä kukakin tekee. Yksi teki graafisen suunnittelun, toinen markkinointisisällön, kolmas toteutti teknisen puolen, neljäs hoiti rahoitukset, viides teki rekrytoinnin, kuudes toimitti kalusteet ja sitä rataa, unohtamatta monia pientuottajia, jotka tuottivat meille raaka-aineita. 

Kaunis ajatus monen huippuosaajan ympärille rakennetusta yhteisestä brändistä kaatui loppujen lopuksi johtamiseen. Sillä osaamista saa ja pitää olla, mutta opin sen jo tiimiakatemiassa opiskeluaikoinani, että paras tiimi toimii, kun jollakin on kuitenkin kokonaisuus kasassa. Johtajan tärkein tehtävä on varmistaa ja luoda edellytykset kommunikointiin. Yhtiöllä ei ollut alkutaipaleella osaavaa johtajaa, joka olisi pitänyt kokonaisuuden ja kaikki projektit kasassa. Ja niitä projekteja riitti. Oli kolme EGG ravintolaa, kaksi niistä oli avattu hotellin yhteyteen, joiden asiakkaille tarjosimme aamiaisen. Yksi ravintoloista oli kuitenkin Design-kaupan perällä sijaitseva villiruokiin erikoistunut täysin villi yksikkö. Yhtiöllä oli myös hallussaan patentti ja toimitimme suomen suurimpiin päivittäistavarakauppoihin kananmunakorvike-tuotetta. Lisäksi olimme hakeneet avustusta kansainvälistymiseen ja sinne oli menossa suuri ravintolan pilottihanke yhteistyössä konsulttien ja bränditoimistojen kanssa. Ja tämä kaikki tehtiin alle vuodessa. Alle vuodessa tehtiin mahdottomuuksista mahdollisia, saatiin ihmeitä aikaiseksi ja asioita vietiin innolla ja intohimolla eteenpäin. Tehtiin ideasta tuote, luotiin brändi sen ympärille, rakennettiin uusi konsepti ja raivattiin osaltaan tietä vastuullisemman pikaruokakulttuurin puolesta.

Lähdin nopeasti etsimään uutta tilitoimistoa. Minulle jo entuudestaan tuttu tilitoimisto teki loistavaa työtä tilanteen vaatimalla tavalla. Kuroimme neljässä viikossa lähes viiden kuukauden kirjanpidolliset tulokset. Taseessa oli selvittämättömiä kirjauksia kymmenillä tuhansilla (kaikki kyllä onneksi selvisi) Sopimuspapereiden saaminen yhteen paikkaan vaati salapoliisintyötä. Kun tulokset selvisivät oli totuus se mitä pelkäsinkin. Yhtiö oli jo siinä vaiheessa niin pahassa taloudellisessa suossa, että siitä oli vaikea nousta ylös. Mutta oikeiden numeroiden kautta asiat lähti selviämään. Puutteet johtamisessa tuli näkyviksi ja todellinen tilannekuva tuli yllätyksenä myös hallitukselle.

Dialogin avulla rakensimme nopeasti keskinäisen luottamuksen

Mitä sitten alettiin tekemään? Muutosten taustalla olivat puhtaat faktat. Mikä myy? missä? miten? Mihin aikaan? Millä katteella? Samanaikaisesti piti katsoa tuotetta, markkinointia, tiimiä, kuluja, yhteistyökumppanuuksia, prosesseja sekä koko brändiä ja sen tarinaa. Mitä olemme? Kenelle, miksi ja mistä? Firman pankkikortit kuolletettiin välittömästi ja ravintoloiden käteisenrahan seurantaan tuli työkalut. Ravintoloissa tehtiin paljon töitä ketjumaisemman toiminnan tueksi. Kuinka takaamme saman laadun asiakkaille eri toimipisteissä? Miten työprosesseja voidaan tehostaa ja yksinkertaistaa. Raaka-aineet tulivat kymmeniltä eri pientuottajilta ja pelkästään sisäänostoihin meni yhdeltä ravintolapäälliköltä joka viikko päivän työ. Ruettiin seuraamaan myyntejä ja keskiostosta, puhuttiin asiakaspalvelusta ja henkilökuntaa koulutettiin. Loimme pientuottajien keskusvaraston Kivistöön yhteistyökumppanin avulla ja luotiin viikkorutiinit. Kumosin yksi kerrallaan sanontoja ”Tällaistä se vain aina on ravintola-alalla.” En uskonut siihen. Minä olin tullut tekemään bisnestä, enkä säätämään. 


Rakensin ensimmäisestä päivästä lähtien keskusteluyhteyden koko henkilökuntaan. Minulle on kaikista tärkeintä, että heillä on ollut turvallista olla töissä ja olen tukenut esimiehiä onnistumaan työssään kaikesta huolimatta. Ravintolapäälliköt muodostivat johtoryhmän, joka kokoontui kerran kuussa koko päiväksi valmentautumaan, kehittymään, puhumaan, kyseenalaistamaan eri aiheiden ympärille. Myös tiimeittäin kokoonnuttiin kerran kuussa reiluksi tunniksi. Nämä hetket henkilökunnan kanssa olivat parasta antia. 

Dialogin avulla rakensimme nopeasti keskinäisen luottamuksen, jonka avulla päästiin nopeasti kärryille asioihin, joita tulisi muuttaa ja mitä voisimme tehdä paremmin ja tuloksellisemmin. Jokainen pääsi vaikuttamaan. Paras ymmärrys asioiden toimivuudesta on kuitenkin loppujen lopuksi niillä ihmisillä, jotka tekevät päivittäin asiakkaiden kanssa työn. Yhdessä rakensimme markkinointistrategian, uusia kampanjoita, uudistimme menunrakenteen, loimme uudet päivä-, viikko- ja kuukausirutiinit ravintoloihin. Työvuorosuunnittelua ohjasi budjetit ja jokaisen käytetyn tunnin taustalla oli asiakasvirrat. Kuulostaa ällöttävän ohjatulta, mutta ihmisille tuli turvallisempi olo, kun jokaiseen päivittäiseen tekemiseen ei tarvinnut enää käyttää pohdintaa vaan asioille on oma aika ja paikka tehdä. Vapautunut energia tuli esiin uusilla ideoilla ja parempana työilmapiirinä.

Uskoin todella, että saamme kelkan vielä kääntymään, mutta aika loppui kesken

Miksi tilanne oli päässyt niin pitkälle kuin se oli päässyt, eli olemme siinä pisteessä että olemme tänään hakeutuneet konkurssiin? Syitä on loppujen lopuksi monia, joista isoimpina olivat alkuvaiheen johtamisen puute, väärät sijainnit ja epäonni. Ei meidän brändi kuulu esimerkiksi Helsingin Eerikinkadulle, vaan vilkkaisiin liikepaikkoihin, joissa ihmiset pystyvät nappaamaan nopeaa pikaruokaa. Myös yhteistyö Forenomin kanssa alkoi liian varhain. Kun rakennetaan uutta brändiä, sitä ei kannata noin nopeasti lähteä sotkemaan toisen brändin kanssa. Pientuottajien laskutusvälit olivat epätasaisia ja ulkopuolisena en heti osannut kaivata tiettyjä laskuja, kun ne sitten pölähtivät puolelta vuodelta pöydälle. Kaikki näytti niin hyvältä ulospäin ja rahaa tuli aina lisää, kun se oli loppu. Jos rahat olisivat loppuneet jo aiemmin, niin olisimme voineet tehdä korjausliikkeitä moniin asioihin aiemmin. Miksi rahaa sitten tuli kokoajan lisää? Koska kaikki uskoivat silti tämän brändin tulevaisuuteen. Niin minäkin. Sijoitin itsekin vielä lisää rahaa maaliskuussa, vaikka tilanteen vakavuus oli jo kirkkaana edessäni. Jälkeenpäin se oli älytöntä, mutta me teimme niin paljon korjausliikkeitä, niin paljon asioita paremmin, että uskoin todella, että saamme kelkan vielä kääntymään, mutta aika loppui kesken.

Koska itse tulin ravintolabisneksen ulkopuolelta, en heti osannut kyseenalaistaa ruokapuolta. Näin kyllä, että kate ei ollut todellakaan sitä, mitä sen piti olla, mutta en osannut nähdä syitä. Vasta hävikinseuraaminen ja reseptiikkaan pureutuminen paljastivat, että tuote ei kanna tällä kulurakenteella. Muutimme karkeasti 10 tuotteen käyttämät 27 raaka-ainetta toisinpäin. Eli käytimme 10 raaka-ainetta 27 eri tuotteeseen. Monet osaavat tehdä hyvää ruokaa, mutta kannattavasti hyvän ruoan tekeminen vaatii jo taitoa.

Yrittäminen sisältää aina riskit ja nyt ne realisoituvat näin

Minut on keitetty monessa liemessä, mutta nyt on liemi kyllä niin kuumaa, että ahdistaa. Muistan kun haaveilin, että voisin yöllä herätä tuskissani, jonkun haasteen äärellä, koska uskon, että paineessa syntyy timanttia. Taitaa sanonta pitää paikkaansa, että ”Varo mitä sä haluut, koska pian saat sen.” Elin silloin mukavan leppoisaa yrittäjän elämää, joka kävi liian tylsäksi. Ei paikoillaan pysyminen tee tekijälle hyvää. Mutta näköjään paineensietorajat saivat taas uusia mittasuhteita tänä keväänä. Ihmiset ovat olleet mielettömän ihania ja tsempanneet. Koko tämän ajan hallituksen puheenjohtaja, yrityksen yksi perustajista ja idean isä on ollut minulle suunnaton tuki. Kevät on ollut raskas erityisesti hänelle, tilanteen vakavuus tuli hänellekin yllätyksenä. Hän on tehnyt paljon töitä brändin eteen ja käyttänyt rahaa asian puolesta ja nyt se kaikki menee hukkaan. Olen kiitollinen, että sain häneltä kaiken tuen ja luottamuksen. Hän teki helpoksi asioihin tarttumisen ja antoi kiitosta tekemästäni työstä. Hän ei kyseenalaistanut minua vaan päinvastoin auttoi minua pääsemään yritykseen ja asioihin nopeasti käsiksi. Vaikka asiat menivätkin näin, niin toivoisin, että jokaisella uudella työntekijällä, joka työpaikoissa aloittaa olisi tuollainen ihminen ja mentori ottamassa vastaan.

Olen kiitollinen ja onnellinen, kuinka upeiden ihmisten ympäröimänä saan tätä elämää elää. Samalla on pakko myöntää, että epäonnistuminen tuntuu pahalta. En pystynyt pelastamaan tätä yritystä. EGG oli upea brändi ja konsepti, joka luotiin tyhjästä ja sillä oli tärkeät arvot tarinassaan, jonka takana pystyin ylpeänä seisomaan. Minua harmittaa, että tämä meni tällä tavalla. Yrittäminen sisältää aina riskit ja nyt ne realisoituvat näin. Toivon sydämeni pohjasta, että konsepti saa arvoisensa jatkon joskus puhtaalta pöydältä. Sillä edelleen uskon, että maailmassa on tilaa terveelliselle proteiinipitoiselle pikaruokaketjulle.

Nyt päässäni on kysymyksiä mitä sitten tapahtuu? Mitä teen seuraavaksi? Ja kuinka voin luottaa siihen, että en epäonnistuisi seuraavassakin jutussa? Nyt ymmärrän, mitä tällainen koettelemus opettaa ja toisaalta toivoisin, että kukaan ei tätä joutuisi kokemaan. Kun et onnistu, niin opit. Totta hitossa opin. Mutta olisihan sen voinut helpomminkin tehdä. Mutta nyt nokka kohti uusia haasteita. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

P.S Ei minusta kyynistä saa tämänkään jälkeen. Olen onnellinen, että pystyin rakentamaan luottamuksen henkilöstön kanssa kriisin keskellä. Rakastan silti johtamista ja bisneselämää, sillä elämä olisi tylsää ilman sitä. Otan muuten työtarjouksia vastaan!

Nimerkillä
Lähes kaiken kokenut yritysjohtaja;)




3 TÄRKEINTÄ NEUVOA START-UPEILLE (Eli suomeksi: Aloitteleville yrityksille)

  1. Testaa ydinliiketoiminnan kannattavuus ensin täydellisesti, ennen kuin lähdet kasvattamaan toimintaa. Myynti ja kate ovat oleellisia.
  2. Varmista oikeat ihmiset ja oikea osaaminen oikeilla pelipaikoilla. Jos tekijöitä on monia, niin kokonaisuuden seuraaminen ja johtaminen korostuu.
  3. Seuraa lukuja tarkasti ja realiaikaisesti. Etsi itsellesi osaava taloushallinnon ammattilainen


Kommentit

  1. Huikea tarina kaikesta huolimatta (ja juuri siksi) - tässäpä Suville maailmanluokan työtarjous! 😉 www.nukkuvat.fi/ihmiset

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoinen tarina, Suvi!

    On varmasti takki tyhjä tällä hetkellä, mutta älä välitä, olet pian uusien mielenkiintoisten asioiden äärellä.

    Hyvää kesää!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit