100 PÄIVÄÄ REISSUSSA JA SUUNNATON IKÄVÄ

Istun erään kuuluisan Hollywood elokuvakäsikirjoittajan tuolissa hänen työhuoneessaan Sydneyssä, Australiassa. Minua ympäröi tuhannet hänen kirjat ja elokuvat, jotka inspiroivat taianomaisella tavalla. On suuri etuoikeus sukeltaa verhojen taakse kaikkein pyhimpään, hänen kotiinsa ja nähdä mistä suuret unelmat saavat alkunsa? Kuinka ne syntyvät? Kuinka niistä tulee totta? Se kuinka tänne päädyin Suomesta on vain yksi pieni osa minun elämäni tarinaa.

Tänään tulee 100 päivää meidän unelmien reissussa. Takana Indonesia, Uusi-Seelanti ja nyt Australia. 100 päivään on kyllä mahtunut koko elämän monet tunteet. On ollut aikaa pysähtyä, katsoa menneisyyteen, ajatella tulevaisuutta, ikävöidä, haaveilla, elää ja nauttia ja myös tuskastua. Voin sanoa, että elämä kulkee kokoajan mukana vaikka olet kuinka matkalla. Rakkaan serkkuni Annikan kuolema todella pysäytti. Suru tuli sellaisella voimalla että en osannut kuvitellakaan. Ensimmäistä kertaa matkalla, tuli suunnaton koti-ikävä, tarve olla Suomessa, tarve olla perheen tukena, tarve olla lähellä ystäviä. 

Täällä olen todella huomannut, kuinka ihmiset, minun ystävät ovat minulle tärkeitä. Minä olin se joka halusi reissuun, olla pois koko vuoden ja nyt vajaan neljän kuukauden jälkeen ikävöin niin kovasti Suomeen takaisin. Näin se elämä opettaa ja itsestään oppii kokoajan. Sanonta: ”pitää mennä kauaksi nähdäkseen lähelle”, pitää paikkaansa. 

Kun revit itsesi irti arjesta, omasta oravanpyörästä ja rohkeasti elät, niin huomaat elämäsi kiinnekohdat. 

Sehän on hassua, että nyt on aikaa, on vähän rahaakin, olen fyysisesti terve ja silti sydämessä on pieni tyhjä kolo, joka kuuluu rakkaille ystäville, jotka ovat nyt kaukana, maapallon toisella puolella.

Heittäytyminen arjesta tyhjyyteen, on ollut jo tähän saakka opettavaista. Se että on aikaa, antaa mahdollisuuksia. Kalenterissa ei ole ollut ainuttakaan merkintää lähes 4 kuukauteen (eikä muuten ole tulevaisuudessakaan) on samalla vapauttavaa, mutta myös tuskaista. Facebook muistuttaa tärkeistä päivistä, joita suomessa vietetään. Ystävänpäivä, laskiainen, pääsiäinen, vappu, synttärit ja perhejuhlat menivät. Huomenna on Annikan hautajaiset ja sunnuntaina äitienpäivä. Ystävät menevät naimisiin ja saavat lapsia. Iso osa elämästäni oli myös seminaareja, kokouksia, eri tilaisuuksia, jotka olivat täynnä ihmisiä, joiden kanssa sain tehdä töitä. Elämä menee Suomessa eteenpäin. Välillä on ollut jopa pakko olla katsomatta Facebookkia, kun on tullut niin kova ikävä. 

Täällä kaukana on vain meidän perhe, Petri, Vieno ja minä ja ihana aurinko. Toki ne tärkeimmät. Olemme olleet perheen kanssa symbioosissa 24/7 nyt lähes 4kk. Arki muuten pyörii täällä Australiassa oikein hyvin. Sen verran olemme oppineet että huoneistossa on hyvä olla 2 makuuhuonetta, että voi ottaa myös omaa aikaa. Aurinko on patistanut meidät joka päivä lähtemään ulos. Kävelyä tulee viikottain yli 50km. Olemme nauttineet merestä, auringosta, Sydneyn upeista puistoista, kahviloista. Koska täällä on syksy jo pitkällä, niin aurinko laskee nopeasti jo viiden jälkeen. Onneksi meidän elokuvakäsikirjoittajalla on loistava kirjasto, paras leffakokoelma ja takka;) Olen aina halunnut asua suurkaupungissa ja ulkomailla. Nyt voin tavallaan leikkiä millaista se on, vaikkakin vain hetken. Jos tänne saisin ystävät niin tänne voisin jäädä.

Suvi Sydney - Australia

Jos haluat seurata matkaa päivittäin niin instagram on siihen paras väline :)